Soittaja: Auto on ojassa, kuski makaa tuossa rattia vasten. Keula ihan solmussa, nyt äkkiä se apu tänne!

Hätäkeskuspäivystäjä: Apu on jo hälytetty, tämä ei viivästytä heitä. Minä autan sinua. Kokeile hengittääkö kuljettaja asettamalla kämmenselkä nenän ja suun eteen.

Soittaja: Ei hengitä, ja nyt auto jo savuttaa!

Hätäkeskuspäivystäjä: Selvä, nyt tehdään hätäsiirto. Annan sinulle ohjeet, sen jälkeen toimit niiden mukaan ja palaat puhelimeen heti kun potilas on siirretty.

Toisinaan minulta kysytään, mitä hätäkeskuspäivystäjä oikein tekee. Eikö se ole vain puhelintyötä? Ja miksi päivystäjä kysyy niin monia kysymyksiä?

Hätäkeskuspäivystäjän työ on ihmisten kohtaamista ja ymmärtämistä

Yksinkertaisimmillaan päivystäjän työn voi varmasti nähdä puhetyönä, johon sisältyy paljon tietokoneen käyttöä. Hiukan syvemmällä tasolla se on kansalaisen antaman kuvauksen vertaamista viranomaisten määrittelemiin kriteereihin, ikään kuin adapterina toimimista. Silloin kuunnellaan tarkkaan mitä kerrotaan, ja yhtä tarkkaan mitä jätetään kertomatta.

Edelleen syvemmällä tasolla päivystäjän työ on ihmisen kohtaamista hädässä. Jollain keinolla sokissa olevan ihmisen toimintakyky on herätettävä siinä määrin, että hän kykenee kertomaan mitä on tapahtunut ja toimimaan päivystäjän antamien toimintaohjeiden mukaan – avaamaan hengitystiet, tekemään hätäsiirron, alkusammuttamaan tai tyrehdyttämään verenvuodon. Se on toisinaan itsetuhoisen puhuttamista, ja omaisensa kuolleena löytäneen ihmisen kohtaamista. Se on rekisterihakuja ja tukitoimenpiteitä viranomaisille.

Päivystäjän työ on ihmisen kohtaamista hädässä.

Näiden toimien väliin mahtuu hurja määrä kiireetöntä kansalaisen neuvontaa, ja hätäkeskukseen kuulumattomia puheluita, kuten ajoneuvon rekisterimaksuun tai ampiaisten karkottamiseen liittyviä kysymyksiä. Virka-aikaan tarjottavien palveluiden sulkeutuessa moni päätyy soittamaan hätänumeroon, vaikka kyseessä ei ole varsinainen hätätilanne. 

Tilannekuva rakentuu kysymyksistä

Hätäilmoituksen tekijä on hätäkeskuspäivystäjän silmät ja kädet onnettomuuspaikalla. Kaiken ytimessä on riskinarvio, jota päivystäjä suorittaa hyödyntämällä vastuuviranomaisten ennalta määrittelemiä kysymyksiä. Kysymykset esitetään maallikkokielellä: ilmoittajalta ei esimerkiksi kysytä, mikä avuntarvitsijan hemodynamiikan tila on. Häneltä voidaan sen sijaan kysyä, onko avuntarvitsija mennyt kalpeaksi tai kylmänhikiseksi, tai onko hänen toimintakykynsä äkillisesti muuttunut. Kysymysten avulla päivystäjä poissulkee, arvioi ja rakentaa tilannekuvaa.

Soittaja voi joskus kokea, että kysymyksiä tulee valtava määrä, mutta niillä on kuitenkin kaikilla tarkoituksensa. Riskinarvio on myös rakennettu siten, että päivystäjä selvittää esimerkiksi sairaskohtauksen kohdalla riskioireisiin ja -löydöksiin liittyviä seikkoja ensin, ja viranomaiselle voidaan tehdä alkuhälytys jo puhelun aikana. Kun riskinarviota jatketaan, voi hälytettävä vaste täydentyä. Lisätietoja kerätään myös välitettäväksi hälytetyille yksiköille. Vastaamalla kysymyksiin edesauttaa siis auttamisen ketjua.

Hätätilanteiden tunnistaminen on avain auttamiseen

Kun koulutamme maallikoita hätätilanteessa toimimiseen, on hätätilanteen tunnistaminen avainasemassa. Hätäilmoituksen tekemistä ei tarvitse jännittää: ei tarvitse pelätä, ettei osaisi kertoa oikeita asioita. Hätäkeskuspäivystäjä on koulutettu kysymään ja suorittamaan hänen virkatehtäväänsä kuuluvan riskinarvion. Hätätilanteen tunnistamisessa ja sen kouluttamisessa meillä riittää sen sijaan tekemistä. On myös huomioitava kohderyhmä: iäkkäät kohtaavat arjessaan todennäköisesti hiukan erilaisia hätätilanteita kuin nuoret. Tunnistaako nuori hätätilanteeksi esimerkiksi somehaasteen takia radiomastoon kiivenneen, tai kotibileisiin sammuneen kaverin?

Kun koulutamme maallikoita hätätilanteessa toimimiseen, on hätätilanteen tunnistaminen avainasemassa.

Suomessa hätäkeskuspäivystäjä on koulutettu ja oikeutettu paikantamaan, suorittamaan riskiarvion, hälyttämään viranomaisen määrittelemän vasteen ja antamaan tarvittavat puhelinohjeet. Päivystäjä osaa antaa elvytysohjeet, ja hän saa yhteyden hälytettäviin yksiköihin suoraan viranomaisten yhteisillä radiokanavilla. Päivystäjällä on myös lakiin kirjattu oikeus tehtävän välittämättä jättämiseen, ja toimii siltä osin viranomaisten portinvartijana. Monessa muussa Euroopan maassa hätänumero 112 toimii ensimmäisenä yhteyspisteenä, jossa suoritetaan paikantaminen ja alustava riskinarvio, minkä jälkeen ilmoitus siirretään vastuuviranomaisen omaan keskukseen. Etenkin moniviranomaistehtävissä tämä tuo valtavasti viivettä ja päällekkäistä työtä.

Tapamme järjestää hätäkeskuspalvelut takaavat sen, että hätäpuheluun vastataan sekunneissa, ja kiireellinen hälytys voidaan tehdä nopeasti. Se on ennen kaikkea avuntarvitsijan etu. Joskus kun kaikki voi olla minuuteista kiinni.

Kirjoittaja:
Patrick Tiainen
viestintäasiantuntija, ylipäivystäjä
Hätäkeskuslaitos

Kuva: Juuso Jonninen

Vieraskynä on uusi palstamme, jossa ensiavun kanssa tekemisissä olevat asiantuntijat kertovat ensiavun merkityksestä ja siitä, miten ensiapu liittyy heidän työhönsä.

Onko sinulla sanottavaa ensiavusta tai ensiavun kouluttamisesta? Ota yhteyttä ensiaputodistus@punainenristiensiapu.fi.